Tapaninajelu

.



_______________________


Hevosvaunut
Hevosvaunuilla Pferdekutsche on kuljettu Wienin kaduilla vuodesta 1693 lähtien. Ajelu maksaa n. 40 €/20 min ja n. 66 €/40 min. Vossikka-asema on Stephans-, Helden- ja Albertinaplatzilla ja Valtionoopperan vieressä.

leivonnaisia ja muita herkkuja joulutorilta

.










_________________

Jo marraskuussa pystytetään raatihuoneen edustalle, ydinkeskustaa kiertävän Ring-kadun varrelle Wienin perinteinen joulutori, Christkindlmarkt. Christkindlmarkt, eli Jeesuslapsitori on kuulunut monien saksankielisten maiden perinteisiin ainakin 700 vuotta, joten Wienin joulumarkkinoita voi hyvällä syyllä kutsua perinteikkäiksi. Jouluista tunnelmaa luovat valaistut puistot, sadat pienet myyntikojut ja kävelykatu Kärtnerstrassen jouluvalot. Ruokapuolelta löytyy perinteisiä herkkujakuten lämmin Glühwein ja punssi, sekä kuumat kastanjat. Kojuista löytyy paljon pientä ja somaa lahjaideaa, kuten rakkausviesteillä koristeltuja pipareita, käsintehtyjä lasisia joulupalloja, kotitekoisia viinejä ja perinteisiä jouluseimiä.

Christkindlmarkt

unikuvia

.



Mistähän ne unikuvat oikein kasaantuvat?

Toiset ovat ihan selkeitä muistikuvia eletystä päivä-maailmasta, useimmat ovat yhdistelmiä ajan, paikan ja tapahtumien suhteen. Mukaan mahtuu runsaasti toiveita, pelkoja ja puhdasta mielikuvitusta.




merellä

yhtenä hetkenä sitä tähyilee horisontiin samalla kun väistelee karikon kiviä ja tuskailee kadonneen merikortin perään ... ja sitten onkin vaihtanut venettä ja ihmettelee ettei mukaan tullut ketää joka osaisi reivata purjeita ... jossain vaiheessa tulee niin sietämättömän kylmä että siihen herää ...

päivän todellisuutta oli vain kylmä, auki jäänyt ikkuna ja lattialle pudonnut peitto, kaikki muu kasaantunut jostain vanhoista muistoistoista, mutta hyvin selkeiksi ja todentuisiksi kuviksi





Lissabonissa

Lissabonin unet tulevat aika harvoin.

Jostain syystä ne ovat kaikkein vauhdikkaimpia ja ruuhkaisempia. Mennään mäkeä ylös ja alas, popitaan kujalta toiselle. Fado, raitiovaunujen kolina ja kiskojen kirskunta täydentää kakofoniaa joka säestää koko ajan vaihtuvaa maisemaa. Erityistä Lissabonin unessa on se että vain ovet ovat kirkkaasti todellisen värisiä … ja niitä on paljon.

_
vanha uni

http://valperi.blogspot.com/2007/05/napakettutytt.html



http://valperi.blogspot.com/search/label/uni

_

lasimaalaus 2

.


päällekkäin asetelluille, erivärisille lasilevyille poltettuja piirrosmaisia maalauksia
______

Ema Haapala on ulvilalainen lasitaiteilija, joka tekee Leineperin Ruukin vanhassa meijerissä sijaitsevassa työpajassaan Taidelasipaja Lasiikissa yksilöllisiä taidelasitöitä

______

kirkko vai kapakka ?

.

Šibenikin Pyhän Jaakon katedraali (kattoikkuna)


Perinteisesti lasimaalaus yhdistetään kirkkoihin. Niiden ikkunoita on somistettu lasimaalauksilla jo pitkään. Vähemmän sen sijaan on kiinitetty huomiota siihen, että lasimaalaus kuuluu varsin monen perinteisen kapakankin tunnusmerkkeihin .

Jotkut niistä ovat tosi hienoja taideteoksia, joilla saattaa olla hyvinkin pitkä ja värikäs historia ja tekijät löytyvät sieltä vanhasta kanta-asiakas 'rekisteristä'.

Tässä muutama esimerkki Helsingistä :


Salutorget, Helsinki


Elite, Helsinki


Ankkuri, Helsinki

_

Lasimaalaustöihin kuuluvat myös Tiffany-työt. Menetelmän teki tunnetuksi taiteilija Louis C. Tiffany, joka teki lasivalaisimia. Tällä tekniikalla toteutetuissa lasitöissä lasinpalojen reunojen ympärille on laitettu kuparinauhaa. Toisella puolella on liimaus, joka pitää kuparinauhan kiinni lasinpalassa. Toisiinsa lasinpalat liitetään juottamalla tinaa kuparifolion pintaan.
___________________

Lasimaalaus on lasilevyn taustapuolelle maalattu ja sen jälkeen polttettu kuva tai ornamentti. Lasimaalaus kehittyi menetelmästä, joissa värillisiä lasinpaloja yhdisti toisiinsa lyijykiskot eli -puitteet. Nämä muodostavat osan teoksen viivasommitelmaa. Lasi maalataan yleensä lisäämällä siihen metallisia suoloja valmistusvaiheessa. Maalattuja yksityiskohtia ja keltaista värjäystä käytettiin usein maalauksen parantamiseen. Lasimaalaus-termiä käytetään myös ikkunoista, joihin värit ovat maalattu lasin päälle ja tämän jälkeen hehkutettu ahjossa.

Goodbye Helsingin katusoittajat ...

.

Lasse Mårtenson ei tietääkseni esiintynyt katumuusikkona, mutta siitä huolimatta hänen tunnetuksi tekemänsä laulu "Kaikessa soi blues" sopii hyvin aikatauluttamaan katumusiikki-ilmiötä Helsingissä :

… syksyn lehti / maahan ehti / siinäkin soi blues …..

eli suunilleen samaan aikaan kuin puut tiputtivat lehtensä kaupungin kaduilta katosivat kesäiset soittajat ja jäljelle jäi bluesin haikeus joka vielä satunnaisesti jostain porttikongista kaikuu ...

Vaikka katusoitto on viime vuosina lisääntynyt ja monipuolistunut Helsingin keskustassa, ilmastomme pitää siitä huolen että varsinainen sesonki rajoituu lopukevääseen, kesään ja alkusyksyyn.

Katusoitto on keskittynyt Helsingissä keskusta-alueelle. Torit, aukiot ja pääkatujen risteykset näyttävät olevan suosituimpia paikkoja.


Katusoittoon ei Helsingissä tarvita viranomaisten lupaa. Kuitenkin katusoittajien on huolehdittava siitä, että tapahtuma tai musiikin esittäminen ei häiritse naapurustoa.



Häiriöt Kolmen sepän patsaalla Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien risteyksessä ovat kaikkein yleisimmät. Toisinaan on käynnissä varsinainen kilpasoitto, yksiltä jalansijoilta voi kuulla neljääkin eri esiintyjää ja silloinhan jokainen esiintyjä yrittää voittaa yleisön huomion, jos ei muita konsteja ole, niin sitten volyymiä lisäämällä. Desipeli-kilpailussa (ja häiriön tuottamisessa) Etelä-Amerikkalaiset intiaaniryhmät ovat kärkisijoilla.



Nykypäivän katusoitto on hyvin monenlaista. On niitä, jotka tulevat kadulle soittamaan, koska haluavat soittaa, testata ideoitaan ja nähdä yleisön reaktiot. Osa taas edustaa perinteistä katusoittajan ammattia. He soittavat kadulla, jotta saisivat rahaa.

Katusoittajat ovat nuoria tai vanhoja ja miehiä tai naisia, ja kadulla soitettava musiikki vaihtelee laidasta laitaan. Viihdemusiikin lisäksi kadulla soitetaan esimerkiksi klassista-, etnistä- ja hengellistä musiikkia.




Verottaja ei ole säätänyt katusoittajien tuloja verovapaiksi. Tämä tarkoittaa, että soittoansioita pidetään veronalaisina tuloina, ja niistä kuuluu maksaa veroja.

Kuinkahan moni niin tekee ?




Ilman kesätöitä jääneet sibeliuslukiolaiset lähtivät kitaran kanssa kadulle tienaamaan.


Keskustassa raikaavat klassisen musiikin suosituimmat kappaleet sellolla ja marimballa, slaavisävelet hanurilla ja tango kitaralla. Turistille katusoitto tuo ratikoiden kolinan sekaan tyyneyttä ja lomatunnelmaa.



Katusoittajillakin on omat hittinsä. Kitaristi luottaa tangoihin, sellistin ässät ovat My Way ja Naisen tuoksu ja marimbakaksikko luottaa Bizet´in Carmeniin ja Mozartin Turkkilaiseen Marssiin.

Toisaalta katusoittaminen on taloudellisessa mielessä melko kannattavaa. Voidaan siis todeta, että katusoittaminen on musiikinopiskelijalle hyvä kesätyövaihtoehto.

toteaa tämänkeväisessä, katumusiikkia koskevassa opinnäytetyössään Taina Perttilä
( https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/13221/katusoit.pdf?sequence=1 )

mikäs sen mukavampaa, tervetuloa ensi keväänä takaisin

_

Zhouzhuang - Idän Venetsia

.

Zhouzhuangia ympäröi neljä jokea, Nan bei chi, Hou xiang, You che yang ja Zhong shi, ja sitä halkovat lukuisat kanaalit. Zhouzhuang onkin eittämättä Kiinan merkittävin kanavakaupunki



Zhouzhuang ei ole mitenkään iso kaupunki. Siellä on vain noin 30 000 asukasta, ja parhaat tavat kierrellä kaupunkia ovatkin joko kävellen tai sitten vesireittejä pitkin veneellä.


Zhouzhuangin kaupungissa on 14 Yuan, Ming ja Qing dynastioiden ajoilta peräisin olevaa siltaa. Itse asiassa juuri kaksi näistä silloista, nimeltään Shuang Qiao eli kaksoissillat, alunperin toivat turistit Zhouzhuangiin.



Zhouzhuangin vanha ilmapiiri vie kävijän noin 100 vuotta ajassa taaksepäin ja antaa käsityksen siitä millaista elämä oli noihin aikoihin. Zhouzhuang on mukanan Maailman kulttuuriperinnön listalla.


Noin 60% sen rakennuskannasta on peräisin Kiinan keisarivallan ajoilta, suurin osa on Ming (1368-1644) ja Qing (1644-1911) dynastioiden ajalta, mutta osa jopa Yuan dynastian kaudelta (1279-1368).



Zhouzhuang tarjoaa mainiot kulissit myös muotikuvauksille, näitä valmiita taustoja onkin alettu aktiivisesti hyödyntämään niin että melkein joka päivä törmää johonkin kuvausryhmään.



Paitsi ulkoilmamuseo Zhouzhuang on myös elävä kaupunki, taloissa asutaan ja elämä sujuu normaalien päivärutiinien mukaan. Pyykkipäivä, siivouspäivä jne. ja kaikki on nähtävissä kun kanavia kiertelee ...

matkoja-kuvia-tarinoita

Matka Vilnaan
havaintoja: siisti ranta - Repulse Bay

uusiintuminen

.


kun tontin arvo nousee riittävän korkeaksi sillä oleva talo kannatta purkaa ja rakentaa uusi ...




_

on the road, years ago ... memories ....

.
Tuli taas tarve etsiä yhtä vanhaa valokuvaa. Se on aika tuskallinen homma kun tietää kuvan olevan olemassa, mutta ei ole oikein selvää mielikuvaa paikasta johon se on tullut talletettua.

Ennen pengottiin kekälaatikoita nyt sitten kovalevyä ja muita taltiontivälineitä.

Vaikka sen tietyn kuvan löytymiseen tuntuu kuluvan ikuisuus, joskus jää jopa löytymättä, niin olen alkanut pitämään näistä etsintäretkistä koska ne lähes poikkeuksetta osottautuvat löytöretkiksi.

Löytyy kuvia joita ei ole vuosikausiin vilkaissutkaan ja niistä palautuu mieleen ihan uskomattomia tarinoita.



LESOTHO, MASERU 1/1993



Lesothossa kuljeskelin 90-luvun alkupuolella, eli siitäkin on kulunut jo lähes parikymmentä vuotta. Kuvia siltä retkeltä tuli esiin tämän etsinnän yhteydessä, yhden kohdalle pysähdyin muistelemaan.

Maserun kaduilla kulkiessa kylkeen iskeytyi aktiivinen katukauppias, josta ei ihan hetkessä päässyt eroon. Piti vaihtaa kuulumiset, puhua säästä, kertoa sukulaisista ja tietysti hieroa kauppaa. Pienestä mustasta tytöstä lähti pulinaa kuin karjalaismummosta ja sanavarasto taisi olla peräisin kaikista kielistä mitä ikinä oli kuullut. No asiat kyllä tuli selvitettyä silläkin tavalla.

Nomathamsalla oli myynnissä omatekemiään puuhelmiä ja muita koruja, lampaannahkoja ja kun niistä ei kauppaa syntynyt niin jostain mekon poimuista löytyi (laittomia) raakatimantteja. Lesothossa oli useitakin suljettuja timanttikaivoksia joita kulkeva kansa rosvoili ja katukaupassa oli runsaasti sekä aitoja hiomattomia timantteja että erilaisia lasipalasia ja muita kiteitä.

Ainoa koskaan tapaamani pygmi on Nomathamsanqa, nimen kirjoitusasusta minulla ei ole harmainta aavistustakaan ja kukapa näitä afrikkalaisia nimiä kovin tarkkaan muistaa edes seuraavana päivänä saati sitten näiden vuosien jälkeen. Epäselväksi jäi miten sademetsien kasvatti oli joutunut karuille vuoristoseuduille, mutta sienne Maserun pääkaduille hän jäi hoitelemaan bisneksiään kun minä jatkoin omaa matkaani.

QUATEMALA CITY 10/1995



Juanalla oli oma 'sivuliike' enonsa 'busines-paikan' kyljessä yhdellä niistä tuhansista markkinapaikoista joita ympäri kaupunkia löytyy kunhan jaksaa kävellä. Hänen kanssaan ei juurikaan juttua syntynyt, oli nimittäin hyvin oppinut läksynsä :

”Paikalliset naiset eivät välttämättä mielellään puhu vieraille miehille, sillä Maya-kulttuurissa se ei ole suotavaa.”

Juanan työpäivä oli pitkä, ohikulkijan havaintojen mukaa ainakin kymmeenen tuntia päivittäin, mutta eipä sitä ainakaan koulunkäynti haitannut. Kolmekymmentäkuusi vuotista sisällissotaansa käyvässä maassa indígenan (= aito, jonkun maya-heimon jälkeläinen) lapsilla ei ollut paljoa oikeuksia eikä mahdollisuuksia.

Nyt sota on ohi, mahtaako Juana olla vielä hengissä ? Jos on, onko hän jo isoäiti ? Kaikki on mahdollista , minä vaan tuskin saan sitä koskaan tietää ….


PANAMA CITY 11/1994



Mireyan käsissä kaikki materiaalit taipuivat koruiksi.

Siinä polvillaan katukauppansa huovalla hän loihti esiin odottaessa ihan mitä vaan keksit kysyä. Hän oli varsinainen käden taitaja, artesaani ja juuriltaan tyypillinen mestizo. Sukujuuritarinaansa hän kertoili soljuvalla spanglisillä. Sitä oli mukava kuunnella tilaustaan odotellessa.

Täytyy vain toivoa ettei hän ole kokenut monen sukulaisensa tavoin kovaa kohtaloa kansainvälisen huumekaupan rajuissa pyörteissä, Panamassa niitä juttuja tapahtuu päivittäin.

_

sitten kun on aikansa muistellut alkaa ihmetellä mitä kaikkea onkaan unohtanut, vai onko mitään .....