sunnuntai 16. elokuuta 2009

supernaiivi - ulos umpikujasta

Ei ole mitenkään tavatonta, että jonain kauniina päivänä tunteen ahdistusta ja neuvottomuutta siinä määrin että kaikki ovet näyttäisi olevan suljettuja. Yrititpä mitä tahansa niin mihkään ei saa ryhdytyksi, kun on niin paljon muutakin mikä pitäisi hoitaa ja vaivaa mieltä.

Silloin on hyvä pysähtyä, jos ei muuta keksi niin ottaa luettavaksi vaikka Erlend Loen kirja "Supernaiivi". Kirja on niin herkullisen naiivi selviytymistarina että sen luettuaan on helppo uskoa kaikkien oikeiden ratkaisujen olevan todella yksinkertaisia ja mahdollia toteuttaa ... senkun aloittaa yksinkertaisesti ...



"Minulla on kaksi ystävää. Yksi huono ja yksi hyvä. Ja sitten minulla on veljeni. Hän ei ole kenties yhtä sympaattinen kuin minä, mutta kuitenkin o.k."

Näin yksinkertaisen selkeästi kirja alkaa ja samaan linjaa noudattaen tarina jatkuu.

Vähän aikaa sitä sitä ihmettelee terapiakonsteja ja välineitä, Pallo ja Hakka, lapsellista vai nerokasta?

Mitä pidemmälle tarina etenee, sen selkeämmältä yksinkertaisuuden nerokkuus alkaa tuntua, kunnes loppujen lopuksi on ihan itsestään selvyys. Huomaa että pattitilanteet ovat suurelta osin seurausta itse rakentamista liian hienoista ja monimutkaisista elämän strategioista.

Tarinan 'terapiavälineet' ja keinot tuskin sopivat akikille, mutta edustavat hyvin tarinan sanomaa 'yksinkertaisuuden kauneudesta' niin ajatuksissa kuin teoissakin. Eikä selviytyminen suinkaa aina (jos koskaan) edellytä monimutkaisia ja radikaaleja konsteja, vaan yksinkertaisia, sellaisia kuten Aleksanteri Suuren Gordionin solmun avaaminen.




_________________________
Erlend Loe:

Supernaiivi
ISBN: 951-578-565-0, Like 1998. Norjankielinen alkuteos Naiv. Super
Nimensä mukaisesti Supernaiivi on naiivi teos. Loen päähenkilö on hakoteille joutunut ihminen, joka löytää elämäänsä uutta sisältöä pallonheittelystä ja hakan takomisesta. Elämän yksinkertaisista nautinnoista, siis. Tytöistä. Siitä, että hakee ulkomailta kirjaston tietokannasta rivon nimisiä kirjailijoita. Jos pystyy lukemaan Supernaiivin läpi nauramatta tai edes huvittumatta, on kylmä ja paha ihminen.Tämä elämänmyönteinen ja lämpimän ironinen näytelmä antaa tilaisuuden vapauttavaan nauruun kaikille, jotka painiskelevat elämän peruskysymysten äärellä.