Lissabon graffiti

.

Azulejos - Lissabonin maalatut kaakelit

.




Portugalin perinteisiin rakennusmateriaaleihin kuuluvat Azulejot, käsinmaalatut ja lasitetut fajanssikaakelit. Lissabonissa niitä näkee kaikkialla. Azulejosit peittävät talojen seiniä ulkoa ja sisältä, lattioita ja kattoja, kirkkoja ja kapakoita.Laatoista on tehty liikekylttejä ja koristeornamentteja, sisustustauluja jne. lähes loputtomiin.

Kaupungin rakennuksia koristavat laatat ovat sekä kaunista katseltavaa että kiehtova kuvamatka Portugalin historiaan.






Kaakeleita ei tarvitse etsiä kartan kanssa. Tavalliseen lissabonilaiseen katunäkymään kuuluu hieman ränsistynyt talo, jonka koko julkisivu on peitetty värikkäillä laatoilla.

Kaupungilla kulkiessa näitä kaakeliseiniä näkee ihan rappiolla olevissa taloissa, huonokuntoisina, osittain jo pois murentuneina. Vaatii mielikuvitusta nähdä millaisa ne ovat olleet loistonsa päivinä. Toisaalla taas löytyy heti kulman takaa pieteetillä korjattu, todella hieno seinä.




















Valkoiseksi kalkitun naapuritalon ovenpieltä saattaa koristaa vain pieni, mutta sitäkin taidokkaampi, kaakeleista koottu pyhimyksen kuva.

















Vaikka azulejo-taiteella on vahvasti portugalilainen leima, todellisuudessa taidemuoto saapui maahan islaminuskoisten maurien mukana 700-luvulla. Valloittajat poistuivat 500 vuotta myöhemmin, mutta kaakeliperinne jäi Portugaliin pysyvästi. Maurit suosivat geometrisia muotoja, kuten triangeleja ja timantteja, sillä islamin usko ei sallinut elävien olentojen kuvaamista.





















Upeimmat taidonnäytteet ovat monimetriset kaakelipaneelit, jotka kuvaavat yksityiskohtaisesti satojen vuosien takaisia maisemia. Myös lissabonilaiset yrittäjät ovat hyödyntäneet laattojen vetovoimaa. Niitä käytetään sisutuselementtinä kahviloissa, ravintoloissa ja putiikeissa.






Viinikellareiden, ravintoloiden ja muiden liikkeiden liikekyltit on usein tehty kaakelitekniikalla, toisinaan hyvin yksinkertaisia, toisinaan todella tyylikkäitä.













































Sinisävyiset kaakelit nousivat suosioon 1600-luvun lopulla vallinneen Kiina-huuman innoittamana. Erityisesti kirkot suosivat tätä tyyliä.


_________

Azulejo (Portuguese pronunciation: [ɐzuˈleʒu], Spanish pronunciation: [aθuˈlexo]) from the Arabic word Zellij زليج is a form of Portuguese or Spanish painted, tin-glazed, ceramic tilework. They have become a typical aspect of Portuguese culture, having been produced without interruption for five centuries. There is also a tradition of their production in former Portuguese and Spanish colonies in Latin America.

__

Lissabonin Jouluvalot

.



Lissabonin keskustan kaduilla ja toreilla on jokaisella omat Jouluvaloteemansa. Tässä muutamia tunelmapaloja niistä.




Martin Monizin aukiota reunustavat kymmenmetriset enkelit.
















Praca da Figueira toria ympäröivät valaisinpylväät ovat saaneet näyttävät lisäkoristeet Jouluvaloista.















Kaikki vanhan keskustan, Baixan kaupunginosan, pääkadut ja useimmat sivukujistakin ovat koristautuneet omalla valoteemallaan.
















Tätä kahden kukkulan väliin puristautunutta alakaupunkia pidetään valistuksen ajan kaupunkisuunnittelun mestariteoksena.















Pimeinä iltoina kun katujen nimikilpiä ei juurikaan näe, valojen mukaan on helppo suunnistaa tällä alueella.

















Rua da Madalena
Rua dos Fanqueiros
Rua dos Douradores
Rua da Prata
Rua dos Correeiros
Rua Augusta
Rua dos Sapateiros
Rua Aurea











Rua da Betesga
Rua de Santa Justa
Rua da Assuncau
Rua de Santa Nicolau
Rua da Conceicao
Rua de Sao Juliao
Rua do Comercio

















jne...
on todella helpompi pimeässä muistaa valokoodit kuin tihruilla näitä katujen nimiä jostain korkealta talojen seiniltä (jos niitä nyt sitten sattuu ollenkaan löytämään)









Näillä Joulukaduilla ei yleensä lunta nähdä. Sitäkin tavallisempi näky on sateen kastelema, valoissa kiiltelevä katukivetys.















Kauhulla kuvittelen sen päivän jolloin kivetys on jään tai lumen peitossa, sillä sellaistakin sattuu, onneksi melko harvoin. Se päivä on hengenvaarallinen jopa täällä tasaisessa laakson pohjassa, puhumattakaan parin korttellin päässä alkavista rinteiden joka suuntaan kallellaa olevista mutkikkaista, kivetyistä kujista.









FELIZ NATAL

Joulupukki - Santa Claus

Nykyisin kansainvälisesti tunnetun joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus (tunnetaan myös Nikolaus Barilaisena), jonka nimestä (lat. Sanctus Nicolaus) johtuvat hahmon nimet monissa kielissä.

Pyhä Nikolaus oli tunnettu hyväntekijä, ja hänestä tuli merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimys.

Santa Clausin nykyinen ulkoasu kehittyi Yhdysvalloissa, jossa Pyhä Nikolaus ja Kris Kringle (engl. Criscringle) yhdistyivät ja syntyi Santa Claus-joulupukkihahmo.




Washington Irving kirjoitti aikanaan amerikkalaisten rakastamia mielikuvituksellisia ja jännittäviä kertomuksia. Häntä on myös kiittäminen tai vihaaminen Joulupukin aiempaa iloisemmasta, koristeellisemmasta ja muhkeammasta ulkomuodosta.

Euroopassa monet kristilliset ryhmät ovat kritisoineet joulupukkia siitä, että se vie huomion pois joulun todellisesta sanomasta. Saksassa ja Itävallassa alkoi vuonna 2006 "Kieltäkää pukki" -kampanja, jonka johdosta joulupukkia ei päästetty joulumarkkinoille.







Maailmalla kulkiessa huomaa että kauppakeskusten Joulupukkihahmot ovat periaatteessa melko saman näköisiä, joskin paikallisia erojakin löytyy.

Kaikilla kuitenkin sama tehtävä, herättää lahjojen, tarpeellisten ja turhanaikaisten ostoinnostusta.













Portugalissa Nokia (CTT) on lainannut Joulupukkihahmoa hyvin hyvin vapaasti tyylitellen (taisi vaihtua sukupuolikin Jouluakaksi) kännykkämainoksessaan.















Ja mitenkähän olisi tulkittava viesti, jonka antaa Lissabonilainen lastenvaateliike Exclusive, kun ovat hirttäneet Joulupukin sisäänkäyntinsä yläpuolelle ?

Hotelleja ja majataloja

Varovaisesti arvioiden olen viettänyt reilut parituhatta yötä 'poissa kotoa' ja niissä merkeissä yöpynyt useammassa sadassa majatalossa ja hotellissa.

Useimissa paikoissa olen käynnyt vain kerran, muutamiin olen sitten palannut monestikin myöhemmin. Kovin montaa viikkoa en ole ollut vieraana missään, monet ovat jääneet sellaisiksi yhden yön jutuiksi.

Majapaikkojen taso on vaihdellut melko laajassa skaalassa, muutaman dollarin yöpymismaksusta muutaman sadan dollarin lukaaliin ääripäissään.

Onnekseni olen niitä tyyppejä jotka pystyvät nukkumaan kohtuu hyvin melkein missä vaan ja peseytymään melko alkeellisissakin olosuhteissa. Niinpä kovin katkeria muistoja ei ole oikeastaan mistään, vaikka enemmän tai vähemmän toivomisen varaa monessakin paikassa olisi ollut.

Aika kultaa muistot, pitää tässäkin paikkansa. Mitä pidemmälle ajassa siirrytään, sen vähemmän niitä ärtymyksen aiheuttajia muistuu mieleen. Muutenkin muistot hotelleista on aika vähäisiä, ymmärrettävää sillä enpä ole minnekkään matkustanut hotellin takia vaan joistain ihan muista syistä.

Viimeisin majoittuminen on parhaillaan käynnissä, hotelli Mundial Lissabon.

Muutama sellainen yksityiskohta tästä varsin kelvollisesta majapaikasta (80 €/yö), jotka varmasti jo hetken kuluttua ovat unohtuneet.

Hotellin sisäänkäynti on ympäri vuorokauden vartioitu joka luo tiettyä turvallisuuden tunnetta aremmillekin matkalaisille.

Aulatilat ovat viihtyisät ja tilavat, ne myös pidetään jatkuvasti erityisen siisteinä. Tämää lisää viihtyvyyttä eikä suuremmankaan seurueen tulo/lähtö tuki liikennettä.

Aulan yleiset käymälät ovat todella siistejä ja tilavia ja jos nyt veskistä voi sanoa viihtyisä, niin nämä tosiaan sitä ovat.

Yleisiä tiloja piristämässä on myös kiitettävästi taidetta.


Mundialissa erityisesti herättävät huomion Kolumbuksen laivan pienoismalli ja hissin ovipielssä katseen vangitseva puolitoistametrinen pronssipatsas.

Hauska yksityiskohta on vastaanoton seinältä löytyvä kuvataulu hotellin palveluista, ohjekirjassa selitettynä sama tarina on kymmenen sivun mittainen juttu.

maisemia - Alfama

Kukkuloille ja niiden välisiin laaksoihin kasvaneessa Lissabonissa ei näköalapaikkoja tarvitse pitkään etsiskellä.





Ehkä parhaat yleisnäkymät löytyy Castello de Sao Jorgen muureilta, mutta jos ei jaksa sinne asti kiivetä, niin jo puolimatkassa, Alfamarin kirkkoaukioilta pääsee ihailemaan hienoja näkymiä.







Alfamariin pääsee ratikallakin, mutta hienoimat portaikot ja kujat löytää vain se joka viitsii kävellen kavuta näitä jo vuosisatoja sitten rakennettuja rinteitä ja kivettyjä kujia.










Kurkkaus kulman taakse paljastaa useimmiten tosi hienoja, välillä tosi uskomattomia näkymiä.







... ja porttikonkiin kun kurkkaat, sieltä näkyykin jo seuraava rinne rakennuksineen ...

pyykkipäivä vanhassa kaupungissa

Ympäri maailmaa vanhoissa kaupungeissa on sama pyykkipäivän ongelma. Ei ole muuta paikkaa kuivata pyykkejään kuin ikkunasta toiseen pingoitettu naru.

Siinä ne sitten iloisesti liehuvat kaiken kansan tarkasteltavina pikkupöksyt, rintsikat, punaiset pitkikset ja mitä nyt kulloinkin on sattunut pesuun joutumaan.

Välillä näkee niin mallikkaita liputuksia, että tuntuu ihan siltä kuin sommitteluun ja tasapainoiseen asetteluun olisi todella paneuduttu huolella ....

Pyykkipäivä Lissabonin vanhassa kaupungissa, Alfamassa ja Mourariassa on aina värikäs näky ...

reviirini

Vaikka kaikki työnantajieni pääkonttorit ja omat vakituiset asuntoni ovatkin sijainneet maantiteellisesti erittäin suppealla alueella (Helsingin karttaan rajattu), niin silti olen jonkinverran kuljeskellut tämän reviirini ulkopuolellakin.




Maailmankarttaan on rajattu se alue josta löytyvät kaikki ne paikat joissa olen ainakin kerran yöpynyt.

Syitä kuljeskella maailmalla on ollut monia. Milloin on tarvinnut hetkeksi irrottautua jokapäiväisistä ympyröistä, milloin uteliaisuus on voittanut ja pitänyt mennä paikanpäälle toteamaan miten asiat oikein ovat tuollakin maailman kolkalla. Toisinaan on pitänyt lähteä tapaamaan vanhoja tuttuja heidän kotikonnuilleen, joskus etsimään uusia tuttavuuksia ihan uusista paikoista. Useimmiten syynä kuitenkin on ollut jotain työhön liittyvää, käydä keräilemässä niitä leivänmurusia milloin mistäkin.

Melkein näyttäisi siltä että on 'pallo hallussa' ja tämä telluksemme pääosin tuttu, mutta niinhän ei tietenkään ole. Se että tuolla rajatulla alueella on muutama sata pistettä, jotka ovat noin kuvaannollisesti sanottuna 'ulkonäöltä tuttuja' , ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että meninpä umpimähkään minne tahansa, todennäköisesti olen entuudestaan ihan tuntemattomassa paikassa.

Eli kulkemista voi jatkaa, virikkeet ei lopu kesken ...

se toisenlainen glögi

Tuli taas se aika vuodesta jolloin piipahdetaan glögillä moninaisilla tekosyillä, tai ihan muuten vaan.

Periaatteessahan se mukava sosiaalisen elämän piristysruiske, meilläkin noista piipahtajista moni on vuoden ainoalla visiitillään, tai ainakin melkein.

Itse vaan olen perin kyllästynyt, en tapaan vaan glögiin vakio aineksineen ja vakio makuineen. Ei kelpaa enää hehkuviinit, ei terästetyt viinitotit, ei mantelinlastut, kanelit, rusinat ja muut perinnemössöt.



Maailma on opettanut, että on turha valittaa mistään jos ei ole tarjota parempaa tilalle. Niinpä se meni tuotekehittelyksi taas kerran.

Kaappien tutkimisen jälkeen valitsin raaka-aineiksi luomuhunajan, sokeroimattoman tuorepuristetun karpalomehun ja matkamuisto rakin Turkista. Makumeditaation mukaan näistä pitäisi syntyä erilaista, jopa lämpöisenäkin maistuvaa joulujuomaa.

Muutamien kokeilujen jälkeen löytyi oikeat suhteet ja nopea valmistusprosessi.





muishtaaksheni se meni jotensakin seuraavasti :

2 ruokalusikallista hunajaa
2 dl karpalomehua
4 dl vettä

lämmitetään sekoittaen kuumaksi

lasin pohjalle 4 cl rakia ja pakkasesta 4 karpaloa
lasi täytetän lämmitetyllä hunajakarpalomehulla


tänä vuonna meille ainakin tulee glögivieraita, saas nähdä tuleeko vielä ensi vuonna