Lasse Mårtenson ei tietääkseni esiintynyt katumuusikkona, mutta siitä huolimatta hänen tunnetuksi tekemänsä laulu "Kaikessa soi blues" sopii hyvin aikatauluttamaan katumusiikki-ilmiötä Helsingissä :
… syksyn lehti / maahan ehti / siinäkin soi blues …..
eli suunilleen samaan aikaan kuin puut tiputtivat lehtensä kaupungin kaduilta katosivat kesäiset soittajat ja jäljelle jäi bluesin haikeus joka vielä satunnaisesti jostain porttikongista kaikuu ...
Vaikka katusoitto on viime vuosina lisääntynyt ja monipuolistunut Helsingin keskustassa, ilmastomme pitää siitä huolen että varsinainen sesonki rajoituu lopukevääseen, kesään ja alkusyksyyn.
Katusoitto on keskittynyt Helsingissä keskusta-alueelle. Torit, aukiot ja pääkatujen risteykset näyttävät olevan suosituimpia paikkoja.
Katusoittoon ei Helsingissä tarvita viranomaisten lupaa. Kuitenkin katusoittajien on huolehdittava siitä, että tapahtuma tai musiikin esittäminen ei häiritse naapurustoa.
Häiriöt Kolmen sepän patsaalla Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien risteyksessä ovat kaikkein yleisimmät. Toisinaan on käynnissä varsinainen kilpasoitto, yksiltä jalansijoilta voi kuulla neljääkin eri esiintyjää ja silloinhan jokainen esiintyjä yrittää voittaa yleisön huomion, jos ei muita konsteja ole, niin sitten volyymiä lisäämällä. Desipeli-kilpailussa (ja häiriön tuottamisessa) Etelä-Amerikkalaiset intiaaniryhmät ovat kärkisijoilla.
Nykypäivän katusoitto on hyvin monenlaista. On niitä, jotka tulevat kadulle soittamaan, koska haluavat soittaa, testata ideoitaan ja nähdä yleisön reaktiot. Osa taas edustaa perinteistä katusoittajan ammattia. He soittavat kadulla, jotta saisivat rahaa.
Katusoittajat ovat nuoria tai vanhoja ja miehiä tai naisia, ja kadulla soitettava musiikki vaihtelee laidasta laitaan. Viihdemusiikin lisäksi kadulla soitetaan esimerkiksi klassista-, etnistä- ja hengellistä musiikkia.
Verottaja ei ole säätänyt katusoittajien tuloja verovapaiksi. Tämä tarkoittaa, että soittoansioita pidetään veronalaisina tuloina, ja niistä kuuluu maksaa veroja.
Kuinkahan moni niin tekee ?
Ilman kesätöitä jääneet sibeliuslukiolaiset lähtivät kitaran kanssa kadulle tienaamaan.
Keskustassa raikaavat klassisen musiikin suosituimmat kappaleet sellolla ja marimballa, slaavisävelet hanurilla ja tango kitaralla. Turistille katusoitto tuo ratikoiden kolinan sekaan tyyneyttä ja lomatunnelmaa.
Katusoittajillakin on omat hittinsä. Kitaristi luottaa tangoihin, sellistin ässät ovat My Way ja Naisen tuoksu ja marimbakaksikko luottaa Bizet´in Carmeniin ja Mozartin Turkkilaiseen Marssiin.
Toisaalta katusoittaminen on taloudellisessa mielessä melko kannattavaa. Voidaan siis todeta, että katusoittaminen on musiikinopiskelijalle hyvä kesätyövaihtoehto.
toteaa tämänkeväisessä, katumusiikkia koskevassa opinnäytetyössään Taina Perttilä
( https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/13221/katusoit.pdf?sequence=1 )
mikäs sen mukavampaa, tervetuloa ensi keväänä takaisin
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti