seitsemän kuolemansyntiä

Kummassakaan päässä tietä ei ole oikein aikaa eikä mahdollisuuksia tehdä havaintoja, siinä välillä ehkä paremminkin ehtii pohtia missä mennään.

Tänään seurailin erästä netti-keskustelua, jossa pohdittiin henkilökohtaista suhdetta seitsemään kuolemansyntiin. Aika pian kävi ilmeiseksi, että lähes jokaisella keskusteluun osallistujalla oli oma listansa, ne kaikkein pahimmat rikkomukset joita pyrkii välttämään ja joihin lankeamisesta pitää rangaistusta oikeutettuna.

Klassinen lista seitsemästä kuolemansynnistä on peräisin Danten jumalaisesta näytelmästä. Seitsemän kuolemansyntiä Danten mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä kuuluvat näin:

ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo.

Kukapa kehtaisi hurskastella sanomalla ettei ole koskaan sortunut jokaiseen näistä, useimpiin lähes päivittäin. Ja kun näin on, koko juttu on tavallaan vesittynyt. Ei voi olla kovin kauhistuttavaa olla samanlainen muiden kanssa, ei ole ainakaan muita huonompi, eikä ansainnut mitään erityisen kauheta rangaistusta.

Danten Helvetissä täytyy olla tungosta, joka tapauksessa siellä on kaikki kaverit ja tuskinpa olosuhteetkaan silloin voivat olla kovin kauheita.

Arkkipiispa Gianfranco Girotti määritteli eräässä haastattelussa nykyaikana yleiset seitsemän kuolemansyntiä (BBC News). Näitä ovat arkkipiispan mukaan:

ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, ylenpalttisen vaurauden kerääminen, köyhyyden aiheuttaminen, huumekauppa ja huumeiden käyttö, moraalisesti kyseenalaiset kokeilut ja ihmisen perusoikeusien rikkominen

Näistä on jo huomattavasti helpompi sanoa, että enhän minä, no ehkä ympäristöä olen saastuttanut tietämättömyyttäni, mutta tietoisuuden kasvettua olen tehnyt parhaani ...

Gianfrancon listaa lukiessa ei voi välttyä huomaasta nykyajan trendiä. Määritellään asiat niin että ne on helppoja tai ainakin mahdollisia itselle, helppoja selittää lipsumiset ja saada 'anteeksianto' ja yleinen hyväksyntä.

Itselle kaikkein kovimmalle tuntuvat ottavan ne teot ja ajatukset, joiden vahingolliset seuraukset olivat tiedossani, mutta syystä tai toisesta jätin huomioimatta. Niistä ei osaa tehdä listaa ennakkoon , usein ei edes jälkikäteen, ne vain ovat sitä arkipäivän pahoinvointia jota pyrkii välttämään niin hyvin kuin osaa ja oppimaan erehdyksistä joka päivä lisää.

Minulle se synninpäästö useimmiten löytyy luonnosta, vaeltaessa ympäriinsä ilman ohjelmaa, silmät auki, nähdessäni sen kannon, joka ei ollutkaan jonkun loppu vaan tukeva alku uudelle elämälle ...

- paras osoitus jatkuvuudesta -