kesäkissa vai mikä ?

Tuohon mökinkulmalle ilmestyi aamulla tarkkailija. Mistä, sitä ei huomannut kukaan, se tuli äänettömästi niinkuin kissoilla on tapana. Istui vaan siinä liikkumatta ja seurasi valppaasti puuhastelujani pihalla. Sitten se oli hävinnyt yhtä huomaamattomasti kuin ilmestyikin.

Sama toistui iltapäivällä. Lähestymisyritykseni ei onnistunut, viisi metriä näytti olevan se turvaväli jota lähemmäksi ei ollut asiaa.

Sama leikki jatkui seuraavana päivänä, eikä tarjoamani silakkalautasellinen ja vesikippo näyttäneet kiinostavan millään tavalla. Lokit kävivät hetken päästä putsaamassa 'pitopöydän'.

Omat kokemukseni kissoista ja niiden tavoista ovat melko olemattomia, niinpä kyselin asiasta verkkoyhteisössä, jossa tiedän olevan paljon 'kissaihmisiä'. Hellyyttävän näköinen veijari sai sympatiaa ja minä koko joukon hyviä toimintaohjeita :

"... voi pientä, siinpäs taas yksi hylätty pikkuinen , laita sille vaikka seitä sulatettuna pieniksi paloiteltuna, ja raikasta vettä ..."

"Vie paikkaan jossa kissa tykkää istuskella ja tarkkailla kuppi vettä ja kissan kuivamuonaa, jospa uskaltautuu syömään omia aikojaan...."

"...jos ruoka alkaa kelpaamaan niin silloin voi olla huolissaan..."

"Jos et aijo pitää ihailijaasi,älä vain ala sitä ruokkia,se on varmasti jonkuin lemmikki, kun on kerran terveen näköinen ..."

Samanhenkisiä ohjeita ja arvioita tilanteesta tuli tosi runsaasti, monet välittävät. Hauskin ja mieltä elähdyttävin oli seuraava, joka varmasti oli vitsinä kirjoitettu ja sellaiseksi tarkoitettu luettavankin, mutta kuitenkin sai mielikuvituksen hetkeksi ihan huimille harhapoluille:

"Luulen että hän on reinkarnaatio jostain nuoruuden rakastetustasi, tulee ihailemaan sinua kaukaa, kokeilepas kutsua jollakin nimellä häntä, mitä siitä seuraisi, pötkisikö pakoon vai tulisiko viereesi"

... ja niinpä istuskelin illan pihakeinussa maanitellen ja huhuillen tyttöjen nimiä senkuin vain ikinä muistin, ei tehonnut eikä tärpännyt. Vähitellen alkoivat ajatukset kallistua sen synkemmän vaihtoehdon suuntaan:

"Oliskohan kesäkissasta kyse, perskules että tekisi mieli tehdä jotakin hyvin ilkeää ihmisille jotka ottaa kesäkisuja..."

Tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu.

Josefiina, tuo tarkkailija, olikin etsintäkuulutettu karkulainen, läheisessä pienvenesatamassa veneestä loikannut seikkailija, jota etsittiin vähän väärästä suunnasta. Kun tieto ja kuva tästä meidän kulmille ilmestyneestä tulokkaasta levisi oikeaan suuntaan, niin juttu olikin nopeasti selvitetty. Pari tuntia sitten isäntäväen vene kurvasi laiturimme päähän ja samalla Josefiina tulla köpötti jostain puskien varjoista suoraan laiturille ja hyppäsi muina miehinä veneeseen ihan niinkuin olisi taksin tilannut ...

Tällä kertaa näin, mutta tapaus pisti taas miettimään niiden satojen kesäkissojen kohtaloa, hylkäämisten sesonkiaika on taas käsillä ...