Matkoilla tulee räpsittyä kuvia vähän kaikenlaisista kohteista, nyt digiaikaan ehkä vielä entistäkin hulvattomammin. Joskus sitä sitten päättää ruveta siivoamaan kuva-arkistoja, poistamaan syystä tai toisesta kelvottomat otokset.
Tällaista suursiivousta tehdessäni huomasin aika merkittävän asian. Kun matkasta on vierähtänyt jonkin aikaa, niin useinkin juuri noista epätavallisista kuvauskohteista napatut kuvat palauttivat mieleen mielenkiintoisia yksityiskohtia matkakohteesta, matkasta ja sen aikaisista tapahtumista.
Olin tosi onnellinen siitä, että vuosien varrella on tullut kuvattua mm. roskakoreja, kieltotauluja, katukylttejä, katukaivojen kansia, tuiki tuntemattomia ihmisiä eri tilanteissa jne.
Toki ne pakolliset nähtävyydetkin on tullut kuvattua, ainakin joten kuten, mutta ne kuvat ovat niin tuttuja monista matkaesitteistä, kirjoista, postikorteista ja televiso-ohjelmista ettei sillä 'omalla' kuvalla enää ole paljoakaan lisäarvoa. Pietarin kirkko on se sama Pietarin kirkko, katsoipa sitä kuvaa mistä tahansa.
Ihan toinen juttu oli kun löysin kuvan roomalaisesta roskakorista Via Margheran ja Via Varesen kulmassa. Ohitin sen viime käynnin yhteydessä joka päivä useammastikin, se kun sattui olemaan hotelini kulmassa. Muistan ihmetelleeni kuinka se oli suunilleen joka toinen kerta tyhjän näköinen ja sitten taas ylipursuavan täysi. Aivan ilmeisesti joku sitä kävi tyhjentämässä, en vaan sattunut koskaan näkemään. Tämä sinänsä ei niin merkittävä muisto ole, mutta samalla siinä palautuivat mieleen kadunkulman äänet, hajut, aamun viileys ja iltapäivän hiostava helle. Melkein kuin olisi hetkeksi palannut Roomaan.
Samalla tavalla kuva katukyltistä (Via di Propaganda) palautti hetkessä mieleen muiston siitä kuinka lähdin Espanjalaisilta portailta (Trinita dei Monti) etsiskelemään jotain mukavan näköistä katukahvilaa, ja löysinkin sen ihan parin korttelin päästä, siinä kuljettiin pätkä pitkin Propagandaa.
Samoilla kujilla sitten oltiin törmäyskurssilla Ginan kanssa, pienillä naarmuilla, vuolaalla selittelyllä ja käsien heiluttelulla sekin incidentti sitten selvisi ja päättyi yhteiseen ja yleiseen nauruun.
Nämä ovat hyvin yksityisiä matkamuistoja ja kuitenkin ne näyttävät kiinnostavan muitakin huomattavasti enemmän kuin jo tuhannesti nähty Pietarinkirkko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti