Déjà vu

Déjà vu - Roomatar (Roomatar on laatunainen, joka ei pelkää näkyä)

Déjà vu -kokemukseen liittyy tuttuuden tunteen lisäksi joskus myös outo, jopa aavemainen vaikutelma.

Melkein kaikkihan sellaisia on kokenut, kulkiessaan esimerkiksi jossain tuntemattomassa kaupungissa, katu tuntuukin yks kaks tutun näköiseltä ja vielä saattaa olla ihan varma miltä kulman takana näyttää. Hämmentävää.

Asiaa on selitetty monella tavalla, jopa jonkinlaisena aivojen 'rytmihäiriönä' , osa aivoista aistii hieman toista nopeammin ja kun tuo jälkimmäinen havainto tulee, se onkin jo tutun tuntuinen.

Itse kyllä olen taipuvainen uskomaan siihen, että esimerkiksi lukemansa perusteella on muodostanut niin voimakkaita mielikuvia asioista ja paikoista, että sitten nähdessään todellisuudessa jotain vastaavaa luuleekin omia mielikuviaan muistoiksi ennen nähdystä/koetusta.


Ihmisten kanssa minulle ei tällaisia kokemuksia yleensä synny, mutta yhtenä kauniina syyskuun päivänä kulkiessani Fontana di Trevin kulmilla, (siellä missä Anita Ekberg kahlasi suihkulähteessä Federico Fellinin elokuvassa La dolce vita), näin naisen jonka olin jostain tunnistavinani.

Pienen tuijottelun jälkeen olin aivan varma etten ole häntä, enkä edes kuvaa hänestä koskaan aikaisemmin nähnyt. Tiesin siitä huolimatta kuka hän on. Hän oli ilmiselvästi Roomatar, eikä kuka tahansa roomatar, vaan nimenomaan se josta Alberto Moravia kirjoitti (La romana, 1947) .

Luin kyseisen kirjan lähes viisikymmentä vuotta sitten, kovin tarkkaan en siitä muuta muistakkaan kuin mielikuvan joka muodostui Roomattaresta, naisesta jonka kuva piirtyi mieleeni tekstin perusteella.


Siellä hän nyt seisoi kadunkulmassa ja tarkaili tyynenä kaupungin elämää, juuri sellaisena joksi mielikuvitukseni oli hänet muokannut, ollen kuitenkin ihan oikea ihminen, Roomatar. Hämmentävää.



"Roomatar on laatunainen, joka ei pelkää näkyä"


”jokainen rakentaa oman paratiisinsa keskelle jonkun toisen helvettiä”



ps.

tietenkään en voinut mennä hänen kanssaan juttelemaan, kauniit mielikuvat olisivat särkyneet surkeasti jos hän olisikin osoittautunut saksalaiseksi turistiksi, parempi niin että uskon vihdoinkin nähneeni Roomattaren