Urbaaniin, betoninharmaaseen ympäristöön ilmestyy aina silloin tällöin 'piristeitä', harkittuja ja tarkoin suunniteltuja tai ihan spontaanistikin ilman kenenkään lupaa ja siunausta.
Näkyvimpinä ja eniten närää herrättäneinä ovat tietysti graffitit ja niiden alalajina pelkät töhryt ja sotkemiset. Niissä on kuitenkin valitettavan usein kyse turhaantumisen ja pahan olon purkauksesta eikä mistään taiteellisen impulsin ilmentymästä.
Ympäristötaiteen taas olen ymmärtänyt luontoon tai asuinympäristöön sijoitetuksi installaatioksi joka seisauttaa hetkeksi miettimään asioita totusta poikkeavassa ympäristössä, viihdyttää ja vie viestiään niillekin jotka eivät gallerioihin eksy.
Streetknitting - neulegraffitit on se 'kilttien tyttöjen' tehdä omia merkintöjään vähän harmittomammalla tavalla kuin spray-pullo pojat yleensä tuhertavat.
Helsingin juhlaviikkojen aikana ILC :n (Islandic Love Corporation)tytöt kävivät näyttämässä mallia että sukkahousutkin taipuvat, tai siis oikeastaan venyvät, taiteelliseen ilmaisuun paljon laajemmassa skaalassa kuin mitä NiksiPirkassa on konsanaan kerrottu.
Mistä lieneekään sitten innoituksensa saanut ja mihinkä alalajiin lukeutuukaan tämä Hämeentien varteen ilmestynyt aidankoristus (signeeraus MARV) on minulle täysi arvoitus. Huomasin sen sattumalta ohiajaessa ja ainakin minun 'tuomioni' tälle on:
- luovaa ja ekologisesti tervettä materiaalinkäyttöä
- selvästi harkittu ja valmiiksi mietitty työ joka on toteutettu huolellisesti ja saatu aikaiseksi kestävä lopputulos
- ehdottomasti piristää vähän nuhruisen oloista Hämeentietä
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti