Lumityöt opettivat taas kerran tunnistamaan kaikki ylävartalon lihakset ja reidet ja pohkeet sen lisäksi. Eipä ole viime vuosina tarvinnut paljoa tätä laijia harjoitella ja sen huomaa. Homma oli ensimmäiset pari tuntia ihan hauskaa.
Jos silloin mielipidettäni olisi kysytty, olisin väittänyt ihan kirkkain otsin, että tämä on todella mukavaa ja luovaa työtä sanan kaikissa merkityksissä. Väite olisi ollut täyttä faktaa ja tosi juuri kokemani perusteella. Muutama tunti myöhemmin olin valmis todistamaan varsin toisella tavalla.
Onnekseni tilanne on sellainen että voin vaihtaa lajia aika helposti heti kun homma alkaa viluttaa (joko kolmannen t-viivan kanssa tai ilman) . Niinpä siirryin sisätiloihin, hautauduin laiskannanlinnaani ensimmäisen käteensattuneen kirjan kanssa, siinä vakaassa uskossa ettei lukeva ihminen näytä laiskalta.
Se lukuvuorossa ollut kirja oli Jari Tervon Koljatti.
Koljatti on satiiri. Siis ronskia ivaa epäkohtia, narrimaisuutta, nöyristelyä ja niin tavallisten ihmisten kuin heidän kellokkaidensakin siveellistä rappiota kohtaan. Kaikkea saa ampua mikä liikkuu.
Näin olin lukenut Helsinginsanomien arvostelusta, ja kun Tervon kirjoitustyyli on entuudesta jotensakin tuttu, ei mitään maailmaan mullistavia yllätyksiä ollut odotettavissa, pelkästään hauska lukuhetki.
– Uskottavuuden vuoksi päädyin muiden kuin pääministerin kohdalla käyttämään oikeiden poliitikkojen nimiä. Pääministerin tapauksessa rakensin uskottavuutta muilla keinoin, Tervo perusteli ratkaisuaan.
.. ja näin on sanonut kijoittaja itse.
Faktan ja fiktion raja kirjallisuudessa usein on melko hämärä. Jos ei ennestään tarkkaan tunne ja tiedä asioiden tilaa ja tapahtumien kulkua, saattaa helposti pitää totuuksina asioita jotka ovatkin ihan kirjailijan kuvitelmia. No totuuksiahan ne ovat juuri siinä kertomuksessa ja vain siinä kertomuksessa.
Koljatissa on alkusivuilta lähtien hämäävän paljon faktaa. Tunnettuja henkilöitä oikeilla nimillään, todellisia tapahtumia ja tilanteita. Ilmeisesti pääministeri Lahnanen (Koljatti) on ainoa salanimellä seikkaileva sankari tässä tarinassa ja hänenkin osaltaan henkilökuva on täysin tunnistettavissa.
Fiktiivinen tarinanjuoksutus näiden todellisten henkilöiden maailmassa on sitten niin satiirisesti ja yliampuvasti kerrottu, että sitä nyt ei ihan helposti totena rupea pitämään Erkkikään.
Yksi asia vaan rupesi vaivaamaan kirjan loppumetreillä ja sen jälkeenkin. Tällaisestakin tarinasta jää mieleen koko joukko henkilöiden lausumiksi asetettuja nasevia sanontoja, heidän koettavakseen kerrottuja noloja tilanteita ja ajatuksia. Sellaista pientä irtokamaa, josta myöhemmin on vaikea muistaa mistä lähteestä niistä jäävä muistikuva on kotoisin. Siltä osin fiktiivinen tarina onkin muuttunut faktaksi ja totuudeksi lukijan mielessä. Aika pätevä aivopesumenetelmä tämäkin.
Taidankin lähteä takaisin lumitöihin …..
1 kommentti:
Kova ja kylmä oli tämä kulunut talvi ja lumityöt vaativat muutaman uhrinkin, valitettavasti. Tässä kevään kynnyksellä tuntuu jo hyvälle nekin menneet pakkaset...mutta luovaa työtä tuli tehtyä niin lumen, kuin kirjoittamisenkin parissa. Iloista kevättä vaan sinulle Valperi ja kiittäkäämme, että luut säilyivät ehjinä. Itse sain ainakin kerran nauttia "ylennyksestä", kun kiipesin vajan katolle toteamaan vain, että eipä ole tuo miun duunia. Kevätrinnoin Mariaana.
Lähetä kommentti