katutaiteilija, miimikko, mikälie ....
näitä hiljaisia sanansaattajia näkee ympäri Eurooppaa, mahdollisesti muuallakin
hiljaa, hievahtamatta ja veistoksiksi pukeutuneina, tunnista toiseen ...
vain kuppiin kilahtava kolikko palkitaan jollain pienellä elonmerkillä
kultaan pukeutunut Roomassa, Fontana di Trevin kulmilla levitti hetkeksi kätensä kuin Paavi siunaukseensa
hopeassa loistava herra Helsingissä Kluuvikadun ja Esplanadin kulmassa suoritti arvokkaan hovikumarruksen kun kippo kolahti, ja kivettyi hetkessä taas entiseen asentoonsa
rento jätkä mutavyöryn jäljilta Funchalissa, Avenida Arriagalla sen sijaan hyppäsi palliltaan halaamaan jokaista naispuolista lahjoittajaa, miehet saivat tyytyä johonkin alkukieliseen mölähdykseen ...
nämä näytökset ovat osoitus epätavallisen hyvästä kyvystä hallita kehoaan, kestävyydestä, keskittymiskyvystä ja varmasti kovasta harjoittelusta
näihin esityksiin varmasti useinkin liittyy myös jokin sanoma tai viesti, usein se vaan on niin abstrakti ettei se monellekkaan ohikulkijalle aukea
Rafael Funchalissa teki tässä poikkeuksen varmaan useankin kohdalla, viesti oli selkeää kertomusta arkipäivästä, tänään, tässä ja nyt
koko hänen olemuksensa (ja ulkoasunsa) kertoivat surullista tarinaa muutama viikko sitten tapahtuneesta katastrofista, kaatosateista, tulvivista joista, sortuneista rinteistä ja mutavyöryistä jotka hautasivat alleen monta unelmaa
1 kommentti:
Jeps, kaikki kunnia näille katutaiteilijoille. Vaatii keskittymistä ja varmasti hyvät hermot seistä liikkumatta paikoillaan ja minulle olis ainakin vaikeaa olla kommentoimatta ohikulkijoiden arvioita...kivasti olet tutkinut aihetta. terv. Mariaana
Lähetä kommentti