unet - tynnyripainajainen

Unet ei oikein ole minun juttuni. En näe unia kovinkaan usein, tai ainakaan herättyäni en niitä muista.

Enneunia en ole koskaan osannut ottaa tosissani, sellainen tulevaisuuteen näkeminen ei mahdu mielikuvitusmaailmaani. Siksi kertomukset enneunista ovat olleet minulle tarinoita, hyviä tai huonoja, miten milloinkin.

Unet ovat minulle paremminkin jonkilainen epäselvä jatke valvetilan asioille, tapahtumille ja ajatuksille. Se päättymätön kalabaliikki, joka mielessämme on käynnissä, jatkuu unissa. Silloin vaan vallitsee vähän erilaiset säännöt eikä logiikkakaan ole ihan yhtä sen kanssa mitä valveilla noudatamme.

Jossain yhteydessä kysyttiin näkeekö mustavalkoisia vai värillisiä unia, vastasin näkeväni värillisiä, mutta siitäkään en osaa olla ihan varma.

Painajaiset

Painajaisunet taitavat olla monenkin riesana. Tavallisesti ne ovat jollain tapaa ahdistavia, tuskaisia tai jopa pelottavia. Tapahtumat niissä ennakoivat jotain onnettomuutta, jota kuitenkaan yleensä ei tapahdu.

Painajaiseksi varmaan on luokiteltava tämä 'tynnyriuni' joka on toistunut useana yönä suunilleen kuukauden ajan. Se ei ole jokaöinen vieras, ehkä pari kolme kertaa viikossa herään suoraan tuolta tynnyrivarastosta.

Uni ei ole aina tarkalleen samanlainen tapahtumaketju, tai sitten muistan eri kerroilla eri pätkiä suuremmasta tarinasta. Yhteistä kaikille pätkille kuitenkin on tapahtumapaikka, joku käsittämättömän suuri (rajaton) tynnyrivarasto, jonka esikuvaa en muista missään valve-elämässäni nähneeni. Tentäväni on ilmeisesti laittaa tynnyrit johonkin tiettyyn järjestykseen, kenenkä toimeksianto, ei ole ainakaan vielä paljastunut.

Hommaan sisältyy monta tuskallista tekijää. Kertaakaan en vielä ole muistanut ihan tarkkaan mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä, mihin järjestykseen saada tynnyrit. Kuitenkin olen aloittanut homman ja uurastan ahkerasti, mieltä kalvaa koko ajan ajatus ettei tämä nyt mene ihan oikein.

Tynnyrit ovat vanhoja puutynnyreitä, kaikki eri kokoisia ja niiden vanteet ovat ruosteisia. Joka yö tulee käsiin tikkuja, kynsiä katkeilee ja ruosteisten vanteiden repimiä naarmuja on ylt'ympäri kehoa, jostain kumman syystä olen hommissa alasti.

Tynnyrit ovat tosi painavia, juuri siinä rajoilla että saan niitä liikuteltua. Nostaminen pinon päälle vaatii todella kovia ponnistuksia.

Tynnyrin koosta ei voi päätellä mitä tynnyri painaa, pienikokoisempikin voi olla tosi raskas, varmaan hiekkaa täynnä. Muutaman kerran on sattunut tynnyriä nostaessani, että sen pohja pettää, jotain valahtaa ulos ja tynnyristä tulee höyhenen kevyt. Tähän mennessä ei ole selvinnyt mitä sieltä tipahtaa ...


Vaikkei tästä unesta herätessä olekkaan mitenkään paha olo, siitä kuitenkin jää jotenkin ikävä jälkimaku, lähinnä ehkä se homman epäselvyys ja avoimet kysymykset.

Itselläni ei näytä olevan mitään sanomista asiaan, jatkan vaan yksin uurastamista siellä hämärässä, seinättömässä tilassa kunnes mieleni keksii jotain muuta puuhaan yön hiljaisille tunneille ...