Kun on aikaa ajatella, niin sitä tulee ajatelleeksi kaiken laista. Sattuneesta syystä viime aikoina olen hiljentynyt ajattelemaan useammankin laskun ääreen. Niitä näyttää riittävän ja jos uhkaa loppua niin posti tuo heti uusia.
Eilen tulla tupsahti Hesarin vuositilaus lasku, 295 € , sisältäen paperilehden lisukkeineneen ja digiversion lukuoikeuden.
Siinä tuli esiin samat kysymykset kuin niin monen muunkin laskun ääressä viime aikoina. Mitä minä saan tällä rahalla? Haluanko minä sitä? Tarvitsenko minä sitä? Kuinka kävisi jos jäisin ilman sitä? Olisiko se korvattavissa jollain huokeammalla vaihtoehdolla?
Olen lukenut Hesaria lähes viisikymmentä vuotta, se on vakiintunut osaksi aamutoimia, ja niinä harvoina aamuina kun sitä ei ole saatavilla, puutteen kyllä huomaa.
Digilehden lukuoikeuden aikoinaan otin kokeillakseni voisiko se korvata perinteisen Hesarin. Aika pian totesin ettei se ainakaan minun kohdallani onnistu, ei edes näköispainos, pitää olla jotain rapisteltavaa. Digi-koukkuun jäin varmaan niiden arkistopalvelujen takia, tosi kätevä tapa hakea muutaman päivän, kuukauden tai jopa vuoden takaisia juttuja. Toki reisussa tulee lueskeltua digilehteä kun hotellista ei paperipainosta löydy.
Laskua tutkiskellessa huomasin myös että tilauskauden aikana minulla oli ollut jakelun keskeytyksiä (so. koko ruokakunta yhtä aikaa matkoilla) yhteensä 51 päivän verran, joka hyvitettiin samanmittaisella tilauskauden pidennyksellä. Nyt nettiaikana tuokin palvelu on vaivattomasti saatavilla ja pelaa moitteettomasti. Ei ole kotiinpalatessa isoa lehtiläjää joka menisi suoraan roskikseen, eikä ole kulunut euroakaan niiden 'lukemattomien' lehtien tilaukseen.
Jos lukisi pelkästään uutisia ja otsikoita, Hesari olisi turha investointi. Jokseenkin samat asiat on saatavissa monestakin kanavasta ja pääosin ilmaiseksi kunhan viitsii surfailla nettiä ja vaikka lueskella ilmaisjakelulehtiä. Painetussa lehdessä joku on tehnyt puolestani kokoomatyön kaikesta siitä pirstaloituneesta informaatiotulvasta joka on tarjolla, kaivanut vielä esiin enemmän taustatietoja kuin mihin minulla koskaan olisi aikaa tai kärsivällisyyttä ja lajitellut ne sellaisiin läjiin joista minä olen tottunut ja viidenkymmenen vuoden kokemuksella osaan tietoni ammentaa.
Siispä pistin laskun maksatukseen, enkä tuntenut sen kummempaa katkeruutta vaikka tiliini taas tuli yksi lovi lisää ...
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti