reviirini

Vaikka kaikki työnantajieni pääkonttorit ja omat vakituiset asuntoni ovatkin sijainneet maantiteellisesti erittäin suppealla alueella (Helsingin karttaan rajattu), niin silti olen jonkinverran kuljeskellut tämän reviirini ulkopuolellakin.




Maailmankarttaan on rajattu se alue josta löytyvät kaikki ne paikat joissa olen ainakin kerran yöpynyt.

Syitä kuljeskella maailmalla on ollut monia. Milloin on tarvinnut hetkeksi irrottautua jokapäiväisistä ympyröistä, milloin uteliaisuus on voittanut ja pitänyt mennä paikanpäälle toteamaan miten asiat oikein ovat tuollakin maailman kolkalla. Toisinaan on pitänyt lähteä tapaamaan vanhoja tuttuja heidän kotikonnuilleen, joskus etsimään uusia tuttavuuksia ihan uusista paikoista. Useimmiten syynä kuitenkin on ollut jotain työhön liittyvää, käydä keräilemässä niitä leivänmurusia milloin mistäkin.

Melkein näyttäisi siltä että on 'pallo hallussa' ja tämä telluksemme pääosin tuttu, mutta niinhän ei tietenkään ole. Se että tuolla rajatulla alueella on muutama sata pistettä, jotka ovat noin kuvaannollisesti sanottuna 'ulkonäöltä tuttuja' , ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että meninpä umpimähkään minne tahansa, todennäköisesti olen entuudestaan ihan tuntemattomassa paikassa.

Eli kulkemista voi jatkaa, virikkeet ei lopu kesken ...

se toisenlainen glögi

Tuli taas se aika vuodesta jolloin piipahdetaan glögillä moninaisilla tekosyillä, tai ihan muuten vaan.

Periaatteessahan se mukava sosiaalisen elämän piristysruiske, meilläkin noista piipahtajista moni on vuoden ainoalla visiitillään, tai ainakin melkein.

Itse vaan olen perin kyllästynyt, en tapaan vaan glögiin vakio aineksineen ja vakio makuineen. Ei kelpaa enää hehkuviinit, ei terästetyt viinitotit, ei mantelinlastut, kanelit, rusinat ja muut perinnemössöt.



Maailma on opettanut, että on turha valittaa mistään jos ei ole tarjota parempaa tilalle. Niinpä se meni tuotekehittelyksi taas kerran.

Kaappien tutkimisen jälkeen valitsin raaka-aineiksi luomuhunajan, sokeroimattoman tuorepuristetun karpalomehun ja matkamuisto rakin Turkista. Makumeditaation mukaan näistä pitäisi syntyä erilaista, jopa lämpöisenäkin maistuvaa joulujuomaa.

Muutamien kokeilujen jälkeen löytyi oikeat suhteet ja nopea valmistusprosessi.





muishtaaksheni se meni jotensakin seuraavasti :

2 ruokalusikallista hunajaa
2 dl karpalomehua
4 dl vettä

lämmitetään sekoittaen kuumaksi

lasin pohjalle 4 cl rakia ja pakkasesta 4 karpaloa
lasi täytetän lämmitetyllä hunajakarpalomehulla


tänä vuonna meille ainakin tulee glögivieraita, saas nähdä tuleeko vielä ensi vuonna

kesämuisto - vanhempaa asutusta

Usein kun mieleen muistoja kesästä, niitä tulee myös mummon vanhempien torpasta. Vuosikymmenniin en enää ole siellä käynnyt, onkohan enää olemassakaan.

Samanlaisia ikihonkaisia hirsiä ja kyläsepän takomia lukkoja toki on muuallakin, mutta ne ainoat alkuperäiset minulle ovat siellä torpalla.

Näinköhän tuo syyspimeä vesisaden taas pisti muistelemaan koiranputkien kukintoa ja muuta aurinkoista.

kylmä maailma

Aina ei ole kovin helppoa lähteä ovesta ulos. Jo ikkunasta kurkkaaminen kertoo, ettei siellä odota muuta kuin kalsean kylmä maailma.

Heti kynnyksen ylitettyään joutuu luopumaan huoneen lämmöstä ja kaikesta muusta mukavuudesta johon on jo kerennyt tottua.



Lähteminen on muutenkin hankalaa, kait se on sitä muutosvastarintaa, samaa joka useasti pelastaa yltiöpäisiltä töppäyksiltä ja sitten taas toisinaan muodustuu lähes ylivoimaiseksi kehityksen esteeksi ja jarruksi.

kynnykset kasvaa

Huonot kokemukset ja pahat aavistukset kasvattavat kynnyksiä. Ensin ne suojaa ja kun ne ovat kasvaneet riittävästi huomaat olevasi kynnysten vankina.

.

pikkupullo

" pikkupullo piristää, iso pullo oksettaa "


tämä kokemusperäinen viisaus oli siististi tekstattuna osakunnan kerhohuoneiston käymälän seinään

"toinen pullo mitä tahansa maistuu hyvältä "

luki sitten toisella seinällä, no opiskelijathan näitä juttuja olivat tutkineet.

Itse olen sitä sukupolvea, jolta on vaatinut kovia ponnistuksia ymmärtää että vettä ylipäätään pitäisi ostaa. Kun sellainen valistus sitten kuitenkin valtasi tämänkin maan, että veden jatkuva lipitys on terveellistä jopa lähes välttämätöntä jos tahdot pysyä terveenä, nuorena ja kauniina koko ikäsi, niin pakkohan sitä ihmisten oli saada ostaa sopivan kokoisia vesipulloja mistä tahansa. Vainnanvaraa löytyy niin vedessä kuin pullokoossakin. Vettä on tunturipuroista, lähteistä ja ties mistä raikkaista paikoista. Löytyy kuplilla ja ilman, ihan miten vaan haluat.

Kun sitten joku asiaa ymmärtämätön kemisti rupesi tutkimaan noita vesiä ja vertaili niitä ihan tavalliseen Helsingin kraanaveteen, tulos oli niin epäkaupallinen että se ei saanut kovinkaan suurta huomiota mediassa. Kraanaveden uskollisena ystävänä myhäilin tyytyväisenä ja ihmettelin mihin se uskomattoman iso läjä euroja oli hävinnyt, se läjä jonka olisi pitänyt karttua kun olin pidättäytynyt ostamasta pullotettuja vesiä sen enempää talous- kuin viihdekäyttöönkään.

Kun minä menen kauppaan ostamaan jotain juotavaa, se on niin hyvin valmistettua, että 0,25 litran pullo riittää, kevyt kantaa eikä tule niitä hankaluuksiakaan ...